Kaivo

Vihdoinvihdoinvihdoin alkaa olemaan tavarat muuton jäljiltä paikoillaan. Puolitoista kuukauttahan tässä onkin jo mukavasti vierähtänyt. Mutta edelleen olisi pientä hinkkaamista vaikka kuinka paljon... Kaksi viikkoa vierähti viime kertaisesta kirjoituksestani. Mitä sillä välillä on tapahtunut? Vaikka ja mitä. Kuplat on haettu HobbyHallista, edellisen postauksen hehkuttamani Polkkajamin suihkuverho on ostettu, reikiä tehty seinään.. Mutta noista myöhemmin lisää, koska..

Nyt on nautiskeltu AURINGOSTA ja keväästä. Kyllä asia on nyt niin, että ne talviastiat nyt virallisesti joutavat laatikkoon odottelemaan ens talvea. Ihan sama vaikka on luvattu -10 asteen pakkasia, mutta lumi on poissa ja toivottavasti tämä on lopullista. Toissapäivänä ikkunan alla huristeli lakasukone ja se oli yks kevään kauniista äänistä.

Tällä kertaa nyt hieman meidän pienestä verhoprojektista.. Lähtötilanteesta tämän verran..

Ikkunassa roikkuivat (kirjaimellisesti..) kaks pituutta Marimekon ruskeaa Kaivoa. Kiva kangas, verhot olivat aivan liian lyhyet (n. 10 senttiä lattiasta) ja alkuperäisen ompelijan ompelutaidot olivat.. Oon nähnyt siistimpiä tikkejä ja leikkuupintoja joskus toisenluokan kässäntunnilla.. No ei siitä sen enempää, mutta piti siis yrittää pelastaa kangas, jos jotain oli vielä tehtävissä.

Kävelin sitten paikalliseen Eurokankaaseen saamaan toisen "alan ihmisen" mielipiteen. Lopputuloksena olin entistä vakuuttuneempi siitä, että teen juuri niin kuten olin ajatellutkin ; palvelu oli suoraan sanottuna surkeaa ja mua pidettiin aivottomana. Ainoa hyvä idea oli sauman siistimiseen käytettävä kanttinauha, joista itse valikoin sitten kyllä toimivamman vaihtoehdon. Yläreunaan valitsin ison poimun luovan Monsuuni-nauhan, koska vuokra-asuntomme makuuhuoneessa on tanko eikä verhokiskoa. Ja tykkään, että verhot ovat isolla poimulla. :)

Liitoskohta etupuolelta.

Liitoskohta takapuolelta. Musta puuvillakangas on siis taitettu kaksinkerroin yläreunasta ja Kaivo on "ujutettu" kankaan sisään. Nuppineulasin kanttinauhan päälle ja ompelin kanttinauhan molemmista reunoista. Lopputuloksena oli siisti liitos, eikä tarvinnut edes montaa kirosanaa päästää!

Mielestäni lopputulos on oikein kelpo! Yläosasta ei tullut liian raskas, vaikka ensin sitä pelkäsinkin. Itse olisin ommellut jatkoksen valkoisesta kankaasta, mutta kankaan omistaja halusi mustan. Eikä yhtään hassumpi! Eurokankaan myyjä ehdotti jatkospalaa alareunaan ja siistimiseen puuvillaista mustaa tai ruskeaa nauhaa, joista tuli vain tunkkainen ja epäsiisti fiilis. Kuten Marko Paananen tapasi Innon aikana todeta: "Mitä ei voi piilottaa, tulee korostaa.". Tässäkin tilanteessa jatkoskohdan korostaminen mielestäni toimi hyvin!

 

Ja tältä ne nyt sitten näyttävät meidän pikkuruisen makkarin ikkunassa. Aika kivat eikö?

<3Jenulia